Euroopan unioni (EU) on 27 eurooppalaisen jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto.
Euroopan unioni perustettiin sopimuksella Euroopan unionista Maastrichtissa vuonna 1992. Unioniin voivat
liittyä kaikki sellaiset Euroopan maat, jotka täyttävät jäsenvaltiolle asetetut demokraattiset ja taloudelliset
kriteerit. Euroopan unionin merkittävimpään toimivaltaan kuuluvat muun muassa sisämarkkina-alue, euroalue,
yhteinen maatalouspolitiikka ja kauppapolitiikka.
Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat Alankomaat, Belgia, Bulgaria,
Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska,
Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro.
Euroopan unionin jäsenvaltioiden
yhteenlaskettu väkiluku on lähes 450 miljoonaa ja pinta-ala 4 324 782 neliökilometriä. Väestötiheys EU:ssa
on 115,6 asukasta/km2. Jos EU olisi valtio, se olisi pinta-alaltaan seitsemänneksi ja väkimäärältään
kolmanneksi suurin valtio maailmassa.
EU:n toimielimiä ovat vaaleilla valittu Euroopan parlamentti, jäsenmaiden
valtion- ja hallitusten päämiesten Eurooppa-neuvosto, jäsenvaltioiden hallituksia edustava neuvosto sekä Euroopan
komissio, joka laatii ehdotuksia uudeksi EU:n lainsäädännöksi parlamentin ja neuvoston hyväksyttäväksi.
Muita keskeisiä toimielimiä ovat Euroopan
unionin tuomioistuin, joka huolehtii siitä, että EU:n lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan samalla tavalla
kaikissa jäsenvaltioissa,
sekä Euroopan keskuspankki ja tilintarkastustuomioistuin. EU:n toimielinten yhteenlaskettu henkilöstömäärä
on noin 40 000 työntekijää.
Britannian pääministeri Winston Churchill esitti toisen maailmansodan jälkeen syksyllä 1946 Zürichissä
ajatuksen "Euroopan Yhdysvalloista" ja sotien ehkäisemisestä. Aloite johti Euroopan neuvoston luomiseen
vuonna 1949. Totalitarismia vastustavassa ja rauhaa tavoittelevassa yhdentymisaikeessa olivat Churchillin
lisäksi aktiivisia Konrad Adenauer, Alcide De Gasperi ja Robert Schuman. Läntiseen Eurooppaan oli määrä
luoda uudet, osapuolten yhteiseen etuun pohjautuvat rakenteet. Ne taas perustuisivat sopimuksiin, joilla taattaisiin
oikeusvaltion periaatteiden noudattaminen ja eri maiden tasavertaisuus.
Euroopassa haluttiin välttää uusi
suursota, ja Saksan ja Ranskan välistä jännitystä pyrittiin poistamaan asettamalla maiden rajaseudun
Saarin alueen hiilivarat kansainvälisen, riippumattoman viranomaisen valvontaan. Euroopan hiili- ja
teräsyhteisö perustettiin vuonna 1951, ja perustussopimuksen allekirjoittivat Pariisissa Saksa, Ranska, Italia,
Belgia, Alankomaat ja Luxemburg
Euroopan yhteisö muutti nimensä Euroopan unioniksi vuonna 1992 allekirjoitetun Maastrichtin sopimuksen myötä.
Unionin yhteistyö ulotettiin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä oikeus- ja sisäasioihin. Suomi, Ruotsi ja Itävalta
liittyivät Euroopan unioniin vuonna 1995, mutta Norja jäi kansanäänestyksen tuloksen johdosta sen ulkopuolelle.
Maastrichtin sopimuksen suunnitelma talous- ja rahaliitosta toteutettiin kolmessa vaiheessa. Euroopan keskuspankki
aloitti toimintansa vuonna 1999. Vuonna 2002 otti 12 maata yhteisvaluutta euron käyttöön. Maaliskuussa 2000
EU hyväksyi niin kutsutun Lissabonin strategian unionin talouden nykyaikaistamiseksi.
Kun Euroopan unioni jatkoi laajentumistaan Itä- ja Keski-Eurooppaan, unionin toimielinrakennetta ja
päätöksentekoa uudistettiin ja tehostettiin. Amsterdamin sopimuksella 1997 vahvistettiin yhteistyötä
oikeus- ja sisäasioissa sekä lujitettiin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Nizzan sopimus valmisti
unionia vuoden 2004 laajentumiseen. Silloin Euroopan unioniin liittyi kymmenen uutta valtiota: Latvia, Liettua,
Kypros, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. Jäsenmaiden määrä kasvoi 27:ään
vuonna 2007 kun unioniin liittyivät myös Bulgaria ja Romania. Kroatia liittyi jäseneksi vuonna 2013.
Lissabonin sopimus 2007 hyväksyttiin jokaisessa jäsenvaltiossa maiden omien perustuslaillisten säännösten
mukaisesti. Sopimus tuli voimaan joulukuussa 2009 kun myös Irlanti oli sen hyväksynyt.
Maailmanlaajuisen
talouskriisin yhteydessä vuonna 2009 tuli ilmi, että Kreikka oli pitkään vääristellyt taloustilastojaan.
Euromaat ja Kansainvälinen valuuttarahasto tukivat Kreikkaa satojen miljardien eurojen takuilla. Euromaat
myös perustivat Euroopan rahoitusvakausvälineen sekä Euroopan vakausmekanismin turvaamaan euroalueen
rahoitusvakautta. Kreikan jälkeen tukipaketteja jouduttiin tekemään myös Espanjalle, Irlannille, Kyprokselle
ja Portugalille.
Euroopan unionille myönnettiin vuoden 2012 Nobelin rauhanpalkinto rauhan, sovinnon, demokratian
ja ihmisoikeuksien edistämisestä Euroopassa.
Iso-Britannia päätti neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä vuonna 2016 erota Euroopan unionista ja erosi
lopulta 31. tammikuuta 2020 ensimmäisenä EU:sta eronneena valtiona. Euroopan unionia ovat 2010-luvulla koetelleet
lisäksi muun muassa Ukrainan kriisi, pakolaiskriisi ja terrorismi.
Hiili- ja teräsyhteisön perustamisen seurauksena Euroopan maiden välinen yhteistyö laajeni, ja Euroopan
talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön sopimukset allekirjoitettiin Roomassa vuonna 1957.
Euroopan talousyhteisö perustui jäsenmaiden väliseen tulliliittoon ja asteittain toteutettaviin yhteismarkkinoihin.
Sopimuksessa päätettiin luoda yhteiset politiikat maataloudelle, liikenteelle, työvoiman liikkumiselle ja
talouden tärkeille sektoreille.
Kolmelle yhteisölle perustettiin yhteiset toimielimet. Vuonna 1967 tuli voimaan
sulautumissopimus, jolla Euroopan yhteisöille perustettiin yhteinen neuvosto ja yhteinen komissio.
Euroopan yhteisö
laajeni vuonna 1973 kun siihen liittyivät Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Tanska. Kreikasta tuli jäsen vuonna 1981
ja Espanjasta ja Portugalista vuonna 1986.
Yhteisörakenteiden ulkopuolisena järjestelmänä kehittyi 1970-luvulla
myös poliittinen yhteistyö, jota tuki Eurooppa-neuvoston perustaminen vuonna 1974. Euroopan parlamentin vaikutusvalta
vahvistui, ja ensimmäiset suorat vaalit parlamentin jäsenten valitsemiseksi järjestettiin vuonna 1979. Vuonna 1986
allekirjoitettiin Euroopan yhtenäisasiakirja, minkä jälkeen ryhdyttiin luomaan sisämarkkinoita, jotka tekivät
yhteisöstä tiiviimmän talousalueen.
Euroopan poliittinen tilanne muuttui radikaalisti Berliinin muurin murtuessa
vuonna 1989 ja sosialistimaiden hakeutuessa pois Neuvostoliiton etupiiristä. Saksat yhdistyivät joulukuussa 1990,
ja Neuvostoliitto lakkasi olemasta vuoden 1991 lopussa. Samaan aikaan jäsenvaltiot neuvottelivat uudesta sopimuksesta,
jolla luotaisiin Euroopan unioni (EU)
EU:n nykyisen vuotuisen talousarvion suuruus on noin prosentti EU-maiden yhteenlasketusta BKT:sta ja se rahoitetaan
niin sanotuista EU:n omista varoista. Vuonna 2014 Euroopan unionin budjetti oli noin 135,5 miljardia euroa. Budjetti ei
saa ylittää 1,24 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta. Käytännössä
talousarvio on pysynyt tämän katon alapuolella ja ollut esimerkiksi läpi 2000-luvun hyvin lähellä yhtä
prosenttia bruttokansantulosta (BKTL). Varat ovat peräisin lähinnä tullimaksuista, arvonlisäverosta ja
jäsenvaltioiden maksuista.
Vuotuisesta budjetista päättävät neuvosto ja parlamentti komission esityksen pohjalta. Komissio laatii
alustavan talousarvioesityksen, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto käsittelevät ja pyrkivät saavuttamaan
siitä yhteisymmärryksen. Lopuksi parlamentti äänestää talousarvion hyväksymisestä. Parlamentilla
on myös valtuudet hylätä talousarvio, mikäli se katsoo sen ensisijaisten tavoitteiden jääneen noudattamatta.
Tällöin komission on laadittava uusi luonnos. Kunkin vuoden talousarvio kuuluu seitsenvuotiseen talousarviojaksoon,
josta käytetään nimitystä "rahoitusnäkymät". Komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto sitoutuvat
yhteiseen sopimukseen, jonka tavoitteena on taata budjettikuri, vahvistaa pitkän aikavälin suunnitelma ja parantaa
yhteistyötä talousarviomenettelyn yhteydessä. Tähän sopimukseen sisältyy myös monivuotinen rahoituskehys,
jossa sovitaan kunkin talousarvion otsakkeen vuotuiset enimmäismäärät. Euroopan parlamentti ja Euroopan
tilintarkastustuomioistuin valvovat, että talousarviota hallinnoidaan tehokkaasti. EU:n toimielinten on osoitettava
parlamentille joka vuosi, että ne käyttävät niille osoitetut varat asianmukaisesti.